Ensin ajattelin: Mitä nyt taas, onko jo perjantai ja viikonloppu. Totesin, että kyllä näin on. Ja kun mä tulen linja-autoon ekana vastassa on Jari, hän rahastaa mut. Katariinakin tulee nähtyä, nyt hän on taas matkalla ihan Perniöön asti. Oli kyllä sellaiset fiilikset molemmilla, että oksat pois... Niin mukavaa siinä on jutustella, vaikka itse kuljen vaan pienen matkan. Kuinka onnellinen sitä on, kun on sellainen ystävä kuin maailman paras Mussaaren Katariina!